Avail Yourself Kansalliskirja Put Together By Turkka Hautala Displayed As Copy

miellyttävää luettavaa, josta tulee lämpöinen ja hyvä mieli, Olisin antanut viisikin tähteä, jos novellit olisivat olleet hiukan monipuolisempia, Vaikka suomalaiset stereotypiat ovatkin olennaisia teoksessa, tuntuu, että loppua kohden novellit alkavat toistamaan itseään, Niin paljon kuin Salosta ja Paluusta pidinkin, niin tämä ei kyllä iskenyt kuin ehkä kahden novellin verran, eikä se riitä, jos novelleja on enemmän, Miellyttävää luettavaa. Turkka Hautalan suomalaisuuden ytimeen pureutuvat novellit eivät nyt ihan täysin vakuuttaneet tätä lukijaa, Hautala kirjoittaa kuitenkin näppärästi monella eri äänellä, joten odotan kiinnostuksella hänen romaaniensa lukemista, Teki kipeää. Välillä itketti. Mutta hymyilin myös paljon ja naurahtelin usein, Tänäänsain loppuun kirjan nimeltä Kansalliskirja, Kansalliskirja oli mielestäni hyvä, ihana, hauska,mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja, Kansalliskirja oli todella hyvin kirjoitettu, Lukiessani kirjaa nimeltä Kansalliskirja minulle tuli sellainen tunne että Wagner sika olisi kirjoittanut Kansalliskirjan, Kansalliskirja oli ensimmäinen kirja jonka olen Turkka Hautalalta lukenut, Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli, Ysivinkkaukseen kokeiluun, vaikka itseni löysin useammastakin tarinasta, Ihan hauskoja, ihan oivaltavia tekstejä, ihan mielenkiintoinen kokonaisuus lyhyitä katsantoja suomalaisten moniin kasvoihin, mutta ei nyt vaan vienyt mennessään tai sitonut ääreensä, vakuuttanut, vaikka tietty tuttuuden tuntu olikin ilmassa.
Rakkauden viive, palava koiranputki, soutelu valoisan aikaan, sissisotaa portaikoissa ja pihoilla, Tuntui, että Hautala kirjoittaisi parhaiten haikeita, nostalgisia hahmoja, ja sellaisia vähän yksinkertaisia, Tuli paikoittain melkein paha mieli, kun huomasi oman ylenkatseensa, jaetun ylenkatseen, mutta huvitus kuitenkin voitti, Ehdotonta eliittiä. Ei voi kuin nauraa. Löysin itseni. Hauskoja, syvältä koskettavia, välillä surullisia ja säälittäviäkin lyhytnovelleja, takakannen mukaansellaista,

Hautala

on käyttänyt murretta ja tarkkanäköisyyttä hyvin hyödykseen saaden kummallisesti jotakin ikuistettua perinteisestä suomalaisesta kansanluonteesta, 'Saavumme Helsinkiin' ja 'Kaksi päivää hiljainen ' jäivät koskettavuudessaan parhaiten mieleen, Kirjailija nimeltä Turkka Hautala oli minulle täysin uusi tuttavuus, ja miellyttävä sellainen, Novellikokoelman takakannen otsikkona on Miltä näyttää suomalainen, ja siitä teoksen novellit kyllä kertovat hyvin kattavasti ja kiinnostavasti,

Pohjavire novelleissa on mitä suomalaisin eli melankolinen, mollivoittoinen, On monen monta yksinäistä, samoin ylikilttiä itsensä mitätöijää ja oman jaksamisensa kanssa kipuilijaa mutta tietysti myös urheiluhulluja ja maailmalle lähteneitä itsensä kadottajia, Muutamissa novelleissa loppu kääntää koko tarinan ovelasti päälaelleen,

Novellikokoelma, jonka nimi on "vaatimattomasti" Kansalliskirja, pitää sisällään lukuisia hyvin erilaisia tarinoita, Kaksi yhteistä piirrettä kaikilla on: ne ovat erittäin hyvin kirjoitettuja ja hyvin lyhyitä, maksimissaan kolmen sivun pituisia,

Minun ongelma novellikokoelmia lukiessa on aina ähky, sillä en osaa lukea niitä hitaasti nautiskellen, Niinpä nyt kun käytännössä lukaisin kirjasen yhdeltä istumalta, tuntuu, että päässäni on ihan liian paljon ihmisiä ja heidän kohtaloitaan, Osa säväytti, mutta koska kurkistukset henkilöiden elämään ovat hyvin lyhyitä, tarinat sekoittuvat ja tahtovat unohtua,  Luultavasti kuitenkin palaan kirjan pariin uudestaan, Mukavaa olisi myös omistaa tämä kirja, Varmaa on, että Turkka Hautalalta luen muutakin,


Lopuksi vielä muutama lainaus, .

"Lapsille hyppyrimäki edustaa aikuismaailma suurinta saavutusta, He eivät saa siitä tarpeekseen, He riippuvat, roikkuvat, kiipeilevät ja kieppuvat rakenteissa kuin viidakon vapautetut marakatit, laskevat hämärän tullen alastulorinteen peppumäkeä ja kirmaavat kotiin,

Seitsemän vuoden päästä lapset palaavat kaljakassin kanssa ja raapustavat lähtötasanteen pintaan muhkean elimen, He muuttavat toiselle paikkakunnalle, oppivat nauramaan mäkihypylle ja muistavat hyppyrimäen enää silloin kun olo on kaikkein yksinäisin, " Mäkipaikkakunnilla


"Pelikoneiden edessä seisovat Pappa, Työtön ja Nuori, Housut roikkuvat kaikilla eri tavoin, " Työtön tiputtaa kenon

"Keittiössä kävi istumassa muutama vaitonainen mies, Kaikki joivat, yksi kuristi. Marita päätti keskittyä Marttiin, Hän kuskasi pojan neljä kertaa viikossa jäähallille, " Kaksi päivää hiljainen

"Lempeäkasvoisen miehen valkoiselle paidalle tippui pisara joka levisi paperille afrikanmuotoiseksi tahraksi, " Mikä viive rakkauteen Jos tykkäsit Petri Tammisen esikoisesta Elämiä, tykkäät tästäkin, Lyhyitä novelleja. Oikea hyvän mielen kirja koskettavine tarinoineen, Ehkä vänhän lyhyehkö tosin, sillä olisin lukenut mielelläni enemmänkin, Muutamia hykerryttävän hauskoja tunnelmapaloja suomalaisuudesta, mutta kokonaisuudesta jäi puuttumaan jotain, Jää ehkä mieleen sellaisena 'kivana välipalakirjana', Pidän Petri Tammisen teksteistä, löysin samankaltaisuutta Tammisen novellien kanssa oli näissä pienieleisissä arjen havainnoissa, Siinä, missä Turkka Hautalan teokset ovat yleisestikin kirjallisesti mahtavia, ne antavat minulle myös työvälineen lähestyä kotimaatani, tuntea oloni vähemmän ulkopuoliseksi, Mummin pakastearkun eskimopuikot. Postikorttien hyppyrimäet. Lämmössä rehentelevä nurmi

Kansalliskirja sisältää sivun, parin mittaisia tuokiokuvia, jotka avautuvat kokonaisiksi elämäkerroiksi, Se kuvaa viehättäviä, nostalgisia hetkiä supisuomalaisessa maisemassa salaviisaalla huumorilla höystettynä, Turkka Hautalan Suomea asuttavat muuttokatokylien viimeiset nuoret, kahvioiden murahtelevat ukot ja kiitospaidassa lätkäpeliä hakkaavat kiinalaiset naapurit, Hautala löytää rikkinäisen maailman nykyhetkestäkin jotain pysyvää ja koskettavaa, Isät opettavat poikiaan heittelemään leipiä, Rakastumisessa ollaan siinä vaiheessa, että pitkät kävelyt riittävät, Vaalipäivänäkin tapahtuu jotain tärkeää,

Kokoelman tarinoita ei voi myhäilemättä lukea, Ne vievät lukijansa tunnistettaviin hetkiin ja saavat lauhkeasti muistelemaan muuattakin kesää, josta on jäljellä vain etäinen hehku, Hautala kuvaa kalvavaa yksinäisyyttäkin sellaisella lempeydellä, että päällimmäiseksi tunnetilaksi jää toivo, Kansalliskirjan Suomessa tavallisuus on erikoista, vaatimattomuus hyve ja Linnanmäki nähtävyys, .